keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Moments 4

Kun avasin silmäni makasin sairaalavuoteessa. Näin Niallin istumassa sängyn reunalla pitämässä minua kädestä.
Puristin Niallin kättä hennosti ja hän kääntyi katsomaan minua. 
Hymyilin hennosti.
-Millo sä viimeks oot juonu? Niall kysyi huolissaan. 
Kohautin olkapäitäni ja suljin silmäni.
Päätäni särkee hirveästi ja korvissa soi. En tiennyt mitä tapahtui, mutta halusin tietää oliko Niall vihanen minulle.
Avasin silmäni ja katsoin Niallia. 
Niall katsoi minua takaisin huolissaan. Minulla oli tunne ettei hän ollut ollenkaan vihainen.
-Mitä tapahtui? Kuiskasin hiljaa. 
Niall katsoi minua pieni hymy naamallaan.
-Alkuun luulin, että äitisi aiheutti sen, joten äitisi varmaan vihaa minua vielä enemmän. Aito syy oli kuitenkin nestehukka ja sydämen yli lyönti. 
Katsoin silmät suurena Niallia. Hän oli uhmannut äitini tahtoa! Siitä miehestä en päästä irti.
-Ai niin. Niall sanoi hiukan innottomasti. 
-Kerroin meidän häistä ja hän ilmoitti, että jos minä olen sulhasena siellä hän ei tule.
Se sai minut suuttumaan äidilleni suuresti. 
En pystynyt huutamaan, joten suuttuminen purkautui itkuna.
Niall oli ihan hiljaa ja tuli makaamaan viereeni ja laittoi kädet ympärilleni. 
Sairaalan tunkkainen haju katosi, kun hautasin kasvoni Niallin rintakehään. 
Niall suuteli minua päälaelle ja minä rentouduin täysin ja nukahdin siihen.

________________________________

//Lyhyt luku tuli mut jatkoimpa silti ;)

maanantai 2. syyskuuta 2013

Moments 3

Äitini meni ympäriinsä asunnossa etsien jotakin moitittavaa. Toivoin vain sormet ristissä, ettei hän menisi makuuhuoneeseen katsomaan kaappeja. 
Kaikki hää lehdet olivat siellä.
Istuimme Niallin kanssa sohvalla sormet hiukan toisiinsa koskettaen, sillä äitini mielestä olisi aivan hävytöntä pitää käsistä kiinni muitten ihmisten läsnä ollessa. 
Olin miettinyt pääni puhki syitä miksi äiti ei pitänyt Niallista. Olin saanut vain yhden vastauksen. 
Kun minä ja Niall tapasimme kaksi vuotta sitten baarissa, olin yhdessä jonkun muun kanssa. 
Tämä toinen mies oli nimeltään Eliel ja hän oli opiskelija niin kuin minäkin. Hän opiskeli lakimieheksi ja oli todellakin äitini mieleen hyvine käytöstapoineen ja ammatteineen. Kun taas Niall oli lopettanut koulut kesken ja päättänyt miettiä mitä elämältään halusi oikeasti. Niall eli silloin vielä mummonsa luona ja minä äitini luona.
Niallin takia minä lopetin lakikoulun kesken ja aloin etsimään unelma ammattiani.
Niall ei tiennyt, että tavatessamme olin ollut jonkun kanssa yhdessä, mutta päätin, että kerron vain jos on ihan pakko.
Äitini tuli olohuoneeseen ja mulkoili meitä kahta. En tiedä mitä hän oli makuuhuoneesta löytänyt, mutta tiesin ettei hän löytänyt häälehtiä.
Äitini istui pöydälle ja katsoi vuorotellen minua ja Niallia kysyvästi.
-No? Äiti kysyi.
Katsoin Niallia ja hän katsoi minua. Tuli kamala tunne. Samanlainen, kun on tehnyt jotain tuhmaa lapsena ja jää kiinni eikä osaa kertoa miksi teki niin tuhman jutun.
-Mitä TUO tarkoittaa?! Äitini kysyi osottaen vasemman käteni nimetöntä.
-Että me ollaan..... Kihloissa? Sanoin kysyvästi, koska en tiennyt mitä sanoa.
-Sitäkö se sinulle merkitsee? Äitini tiukkasi. 
-Ei! Mä tarkotin.... En mä tiiä! Rakkautta! Huusin jo melkein itku silmässä.
Samalla Niall tarttui käteeni, vaikka tiesi ettei äitini tykänyt siitä.
Äitini mulkaisi niin vihaisesti Niallia. 
Tunsin kylmät väreet selässäni, kun kuulin hänen sanovan nämä lauseet.
-Sulle siis ei riittäny tulla hänen ja Elielin väliin tuhoamaan suhde, pakottamaan hänet jättämään lakikoulu kesken ja vielä mennä kihloihin? Sun pitää häpäistä koskemattomuus sääntöäkin kaikilla tavoilla! 
Niallin silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja hän katsoi minua. 
Tunsin sydämeni hakkaavan liian lujaa ja viimeiset sanat mitä kuulin Niallilta olivat:
-Kuka Eliel?
Sitten kaikki pimeni...

__________________________________

//Ei tää ny hirveen pitkä ookka ja komenttii taas :D

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Moments 2

Olimme juuri kihlautuneet Niallin kanssa ja olin niin onnellinen! 
Halusin vain juosta ja kiljua ja tehdä kaikkea ihanaa, mutta päätin ensiksi kertoa äidilleni. 
Tiesin, että hän vastusti Niallia kaikin puolin. En vieläkään tiennyt miksi, eikä tiennyt Niallkaan. 
Etsin äitini puhelin numeron ja soitin siihen.
Hän vastasi melkein heti.
-No mutta terve Lisa! Äiti sanoi.
-Hei Äiti! Sanoin ja vedin syvään henkeen ennen kuin jatkoin:
-Mulla on ilo uutisia koskien Niallia.
Odotin vastausta, mutta äitini pysyi hiljaa.
-Minä ja Niall ollaan kihloissa.
Sana kihloissa meinasi jäädä jumiin kurkkuuni ja se tuli ulos tukahtuneena äännähdyksenä, mutta silti tarpeeksi selvästi, että äitini kuuli sen.
-Että mitä?! Äitini melkein huusi.
-Niin. Minä ja Niall ollaan kihloissa nytten. Hän kosi minua eilen.
-Ei hyvänen aika. Tuun sinne nytten! Äiti sanoi ja katkaisi puhelin.
Voi ei! Ajattelin.
Yritin soittaa äidille takaisin, mutta äiti ei vastannu. Lähetin monia viestejä, ettei hän saisi tulla nytten, koska Niall ei ollut kotona.
Soitin Niallille ja hänkään ei vastannut. 
Aloin siivoamaan vimmatusti ja heitin kaikki hää lehdet komeroon piiloon. Äitini ei kestänyt kuulla edes sitä, että olimme kihloissa. Miten ikinä voisin kertoa hänelle, että menemme naimisiin kesäkuussa (nyt on marraskuu). 
Puhelimeni alkoi soimaan ja se oli Niall.
-Hei muru! Mitä sul oli asiaa.
-Äiti tulee meille iha just ja.... 
-Mitä?! Niall huusi ennen kuin ehdin lopettaa.
-Miksi?! Mä tuun sinne kanssa.
-Oota älä sammuta! Ehdin sanoa.
-Mitä? Niall sanoi hiukan jo hiljemmalla äänellä.
-Mä kerroin äidille meiä kihloista. En oo viel kertonu, et me mennään naimisiin. Mut se oli jo ihan raivona. 
-Et oo tosissas? Kuinka paljo sun äiti oikeen vihaa mua? Mä tuun sinne heti. Heippa kulta! Niall sanoi ja sulki puhelimen.
Minä ravasin ympäri huushollia tutkien oliko kaikki siistiä. 
Ai niin! Juoksin jääkaapille ja huomasin kolme olut tölkkiä. Kaikki piiloon! 
Otin kylmäkallen ja laitoin ne sinne ja vein kylmä kallen autotalliin kaikkien muitten roinien sekaan. 
Niall ja äiti olivat yhtä aikaan pihalla ja minä juoksin avaamaan ovea jo aivan hengästyneenä. 
Viimeinen asia minkä juuri nyt halusin nähdä olisi nyrkki tappelu äidin ja Niallin välillä.

_________________________________

//Taas kerran kommentoikaa ja muutin asetuksia niin, että voi kommentoida myös anona ;). Ja jos kirjoitus virheitä on syyttäkäämme kännykkää! :D.

lauantai 31. elokuuta 2013

Moments

Kävelimme Niallin kanssa rannalla käsi kädessä ja yritimme saada suhteemme toimimaan paremmin.
Olimme riidelleet jo viikkoja tyhmimmistä asioista, kuten minkä värisiä laseja ostamme tai kumpi kuorsaa nukkuessaan. 
Rakastin silti Niallia enemmän, kuin ketään muuta maailmassa ja en haluaisi menettää häntä mistään hinnasta. Toivoin vain, että Niall tuntisi samoin.
Olimme jo kävelleet rannan toiseen päähän, kun Niall tarttui minua lantiosta kiinni ja käänsi minut itseään kohti. 
Hän katsoi minua syvälle silmiin kuin etsien vastausta. Hän pisti kädet tiukasti ympärilleni ja minä pistin käteni hänen ympärilleen.
-Kulta? Niall kuiskasi hennosti.
-Niin? Vastasin ja katsoin häntä silmiin.
Niall takelteli kurkkuaan hiaman ennen kuin sanoi:
-Unohdetaan kaikki riidat. Mä haluun olla sun ja vain sun. 
Katsoin Niallia hiukan hämmästyneenä ja nyökkäsin. 
Niall irrotti otteensa minusta ja laittoi käden taskuunsa. Hän katsoi minua hiukan pelokkaasti ja veti syvään henkeen. 
Hän polvistui eteeni, nosti katseensa suoraan silmiini ja kysyi:
-Lisa. Will you marry me?
Leukani tippui maahan asti ja luultavasti vielä läpi siitä. En voinut uskoa mitä hän oli juuri kysynyt. Mieleni huusi sanaa kyllä ja sydämeni suorastaan kiljui. 
En pystynyt puhumaan, joten nyökyttelin päätäni ja hymyilin kyynelteni lävitse. 
Niallin hymy levisi korvasta korvaan ja häneltä tippui kyynel poskelle. Hän nousi ylös nopeasti ja minä hyppäsin hänen syliinsä onnelisena. Joka ikinen riita katosi mielestäni sillä hetkellä, koska tajusin, että Niall oli stressanut tätä hetkeä ja halusi kaiken olevan täydellistä. 
En halunnut enään ikinä päästää irti.

________________________________

//Elikkä päätin nyt aloittaa uuden ficin. Haluun tietää mitä te aattelette ja kommentoikaa kaikkee kivaa tai vähemmän kivaa :*.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

You'll never know until you lose it osa 14

Sophie hengitti raskaasti, kun pidin käsiäni hänen ympärillään. Hän oli hermostunut. 
-Ei sul oo mitää hätää. Kuiskasin hänen korvaansa.
Sophie katsoi minua suoraan silmiin hänen upeilla vihreillä silmillään.
-Se kertoi. Sophie kuiskasi.
En tajunnut. Kuka kertoi? Mitä kertoi?
Sophie taisi huomata sen ja selvensi.
-Hanna. Se kertoi mitä mä aattelen sust. Vai mitä?
En halunnut valehdella, joten nyökkäsin. 
-Muute oisin vihane, mut... Sä oot ny siinä ja se on Hannan ansiota, joten en oo vihane. Hän kuiskasi ja laittoi kätensä ympärilleni.
Sophie katsoi minua taas silmiin ja hymyili leveästi ja hautasi päänsä rintakehääni.
Minä vain halasin ja hymyilin typeräst ja pussasin Sophieta pää laelle.

(Hanna)

Olin ehtinyt tuhrata vasta ripsarit, kun kuulin ovikellon. Juoksin alas ja avasin oven. Tajusin, että hiukseni oli takussa. 
-Mä meen harjaa mun hiukset tuun heti sitten takas. Sanoin hätäsesti.
En kuullut mitä Zayn sanoi vaan kiisin ylös. Zayn tuli perässäni ja huusi; -Oota!
Pysähdyin äkisti ja käännyin ympäri ja Zayn törmäsi minuun. 
Normaalisti, kun ihminen törmää hän peruuttaa, mutta kumpikaan meistä ei peruuttanut. Seisoimme siinä kiinni toisissamme hiukan hölmistyneesti. 
Yht äkkiä toisen puhelin alkoi soida ja molemmat kurkottivat puhelimia taskussa ja löimme päämme. Silloin tajusimme, että pitää vähän pakittaa. Se oli Zaynin puhelin. Hän meni alakertaan puhumaan ja minä menin harjaamaan hiukseni.
Tuijotin itseäni peilistä. Olin tulipunainen. Ei ihme. 
Menin alakertaan, jossa Zayn istui sohvalla virnistellen. Kävelin sinne ja istuin viereen. Hän katsoi televisiota. Joku vanha video synttäreiltä. Sitten tajusin mikä vanha video se oli. Se oli se, jossa olin salakuvannu Zaynia. Menin punaseksi ja olin hiukan paniikissa. En tiennyt mitä tekisin. Hautasin pääni Zaynin olkapäähän häpeissäni. Ehkä olisi voinut ottaa sen levyn pois, mutta tätä Zayn ei ollut odottanu. Hän halasi minua ja kuiskasi.
-On se kiva, ku säki salakuvaat mua.
Katsoin ylös hämmentyneenä ja näin videokameran ja nauroin. Istuimme siinä asennossa kauan aikaa. Ihan hiljaa, kunnes videointini loppui.

// loppu tähä koska inspi loppu ja kaveri ei pystyny kirjottaa enää

torstai 4. heinäkuuta 2013

You'll never know until you lose it osa13

Heräsin aamulla aikasin ja tajusin, että olin eilen skipannut työvuoroni. 
Ei sillä niin väliä luultavasti. 
Tänään oli keskiviikko, mutta minulla oli vapaata. En jaksanut mennä suihkuun joten vedin hiukset löysälle nutturalle.
Mietin pitäisikö soittaa pojille vai pidänkö yökkäri päivän ja katsoisin leffaa.
Päätin, että pidän yökkäri päivän. Poikia oli ihana nähdä ja olisin halunnut soittaa heille, mutta luulenpa, että heillä on tärkeämpääkin ajateltavaa, kuin minä.
Katsoin Bridget Jonesin ja totesin, että soitan sittenkin pojille.
-Moi! Niall sanoi.
-Mitäs sä? Pääsisiks tänne hengaa poikie kaa?
-Mä oon ny tääl sairaalas. Niall sanoi hiukan vaivaantuneena ja jatkoi: -joten en pääse sori. Soita muille pojille!
Selasin puhelintani ja huomasin, että minulla oli vain Harryn ja Niallin puhelin numerot.
-Moi! Harry huudahti.
-Sori mul on ny vähä kiire, et mitä asiaa? 
-Ei taida sit ollakkaa mitää. Sanoin.
En tiennyt mitä tekisin. Oli niin tylsää!
Päätin lähettää Niallille viestin ja kysyin muitten poikien puhelinnumerot. 
Niallilla kesti omasta mielestäni vähintään tuhat vuotta vastata, vaikka todellisuudessa hänellä kesti suunnilleen viisi minuuttia. 
-Moi Zayn! Sanoin puhelimeen.
-Moi?
Zayn kysyi sanoi hämmentyen.
-Ai joo se oon mä, Hanna! Sanoin iloisesti. 
-Aa! No mitäs asiaa? Zayn sanoi iloisesti.
-Onks sul mitää tekemist vai pääsisiks sä tänne? Kysyin hiukan epäröiden.
-Ei, ei mulla mitään. Mutta kukaan muu pojista ei kyllä pääse. Zayn sanoi hiukan hämmentyneellä äänellä.
-Ei se haittaa! Melkein huusin ja suljin puhelimen.
Katsoin alas vaatteitani ja minulla oli pyjama päällä vieläkin.
Kiiruhdin yläkertaan ja katsoin vaatekaappiani. En halunnut laittaa mitään ällöttävää tai liian sen näköstä, että tälläydyn täysillä.
Otin löysän amerikan lippu t-paitani ja valkoset minishortsit. Tungin paitaa hiukan housuihin ja kiiruhdin meikkaamaan. 
En ehtinyt laittaa muuta kuin maskaraa.

(Niall)

Istuin vieläkin vastaanotto huoneessa ja mietin olisiko ollut parempi idea vain mennä Hannan luokse.
Hoitaja tuli ja ilmoitti, että voin mennä nytten.
Kun astuin sisään ja näin Sophien tajusin, että tämä olikin parempi idea.
-Hei! Mitä kuuluu? Sanoin ja hymyilin levesti.
Hän näytti paljon paremmalta, vaikka näimmekin hänet eilen.
-Ihan hyvää tässä. Alkaa olo paranemaan ja luultavasti pääsen kahessa päivässä pois. Sophie sanoi sädehtien.
Sophie vilkuili koko ajan taakseni ja se häiritsi minua.
-Mitä? Kysyin.
Sophie nosti kulmakarvojaan kysyvästi.
-Miks katot koko aja mun selän taakse?
-Tuliks sä yksin? Sophie kysyi melkein iloiten.
-Juu tulinha mä. Kuiskasin.
Menin istumaan Sophien sängylle hänen viereensä. Sophie nykäisi minua hihasta ja ilmoitti, että voisin mennä makuulle. 
Ei kestänyt kauaa, kun Sophie jo nukkui pää rintakehäni päällä. 
Vilkaisin puhelinta ja näin viestin Hannalta. Vastasin hänelle jonka jälkeen siirsin Sophien päätä, käännyin kyljelleni, kiedoin käteni hänen ympärilleen ja suljin silmäni.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

You'll never know until you lose it osa 12

Olin ensimmäinen hereillä. Onneksi. Nousin hiljaa ylös ja katsoin hetken kuinka pojat nukkuivat. Zayn nukkui osittain minun puolellani Liamin käsi oli Niallin alla ja Niall kuolasi tyynylleen ja päästi pieniä kuorsaus ääniä. Harry ja Louis nukkuivat lähellä toisiaan ja Louis piti omaa jättimäistä leijonaa tiukassa haluksessa ja Harry piti päätään osittain Loun tyynyllä. He olivat niin suloisia, kun he nukkuivat.
Mutta en voinut jäädä ihastelemaan pitkäksi aikaa, koska minun piti ehtiä suihkuun ennen kuin pojat heräävät.
Kävelin hiljaa suihkulle ja heitin yöpaitani ulkopuolelle. Laitoin pyyhkeni roikkumaan suihkun oven yläpuolelle ja menin suihkuun. Viimeksi, kun olimme kaikki täällä pojilla oli hauskaa ja he varastivat yöpaitani ja pyyhkeeni. En haluiaisi juoksennella taas alasti ympäriinsä. 
Kävin pika suihkussa ja menin makkariin. Pojat olivat niin lutusia. Otin puhtaat vaatteeni laukusta ja aloin laittamaan niitä päälle. Minulla oli haaleen turkoosit minishortsit ja valkonen toppi. Menin kuivaamaan hiuksiani ja sillä aikaa taisivat pojat heräillä, kun alkoi kuulua epämääräsiä äännähdyksiä ja kolinaa. En jaksanut meikata joten tulin ihan luonnollisena ulos pois vessasta. Kun olin juuri astunut ulos Zayn pingahti sinne.
-Huomenta. Hän sanoi ja laittoi vessan oven lukkoon.
Harry oli mennyt tekemään munakkaitta kaikille. Me muut yritimme repiä Niallia ylös sängystä ja pakottaa Zayniä ulos vessasta, koska Louisilla oli vessahätä.
-Munakkaat on valmiita! Harry huusi alakerrasta.
Jokin ihmeellinen voima iski Niallin ja hänestä tuli maailman pirtein ihminen joka kiisi kohti keittiötä.
Zayn tuli ulos vessasta ja Louis meni sinne rivakasti. Minä jäin odottomaan, että Lou tulee vessasta ja sitten menimme syömään aamupalaa.
-Nukkuko kaikki hyvin? Liam kysyi.
Niall mussutti niin innokkaasti munakastaan, ettei kyennyt vastata. Se oli aika herttaista. 
-Juu. Muut sanoivat ja jatkoivat aamupalan syömistä.
Aamu meni yllättävän nopeasti ohi ja kello olikin jo 3pm. 
-Mennäänkö katsomaan onko Sophie kunnossa?
Kaikki nyökkäsivät vastaukseksi ja hyppäsimme Niallin autoon. 
Kun olimme sairaalassa meitä vastaan tuli Sophien äiti.
-Mitäs te täällä? Hän kysyi ihmeissään.
-Me tultiin kattomaan onks Sophiella kaikki hyvin. Louis sanoi ja hymyili.
Sophien äiti näytti missä Sophie oli ja jätti meidät sinne keskenämme.
-Kaikki hyvin? Niall kysyi ja käveli lähemmäksi.
Sophie nyökkäsi ja hymyili hiukan. Hän oli kalpea kasvoiltaan ja oli käynyt ilmi, ettei pyörtyminen johtunut pelkästään shokista vaan myöskin kovasta kuumeesta. Tai sitten kova kuume oli iskenyt pyörtymisen takia. 
-Millo sä aattelit tulla ihmiste ilmoille taas? Louis kysyi ja meni istumaan sängylle.
-Heti, ku kuume laskee. Niin ne lääkärit sano. Hän sanoi hiljaisesti.
Seisoimme kaikki hiljaa Sophien huoneessa. Löysin katseellani tuolin ja menin istumaan siihen. 
Olimme hiljaa niin kauan kunnes lääkäri tuli ilmottamaan, että meidän pitäisi antaa Sophien levätä hetki ja lähdimme pois.
-Se oli vähä noloo. Louis sanoi ja myönnyimme siihe nauraen.
-Toivottavasti Sophiella on kuitenkin kaikki kunnossa. Niall sanoi ja lähti suunnistamaan kohti autoa.
Zayn vilkaisi minuun ja nyökkäsin. 

Lähdimme autolla kohti kaupunkia.
Tykkäsimme olla siellä ja hengata. Menimme meidän vakkari kahvilaan ja tilasimme teetä. 
-Mä en tajuu. Zayn sano ja jatkoi. -Miks Sophie ois tullu Niallille kuumeessa?
Kaikki ihmettelivät sitä hetken. Pakko sanoa, etten minäkään ymmärtänyt. Ei hän voinut niin ihastunut olla, että tulisi kuumeessa Niallille iha vaan siksi, että näkisi Niallin.
-Mut se lääkärihä sano, et se kuume ois voinu olla myös pyörtymisen seuraus. Sanoin.
-Niimpä. Niall sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Pelkäsin, että hän tosissaan luuli, että tämä oli hänen syytään.
Oisin halunnut puhua hänelle kahen kesken, mutten kehdannut pyytää häntä tuonne taakse, koska ei sitä koskaan tiennyt mitä pojat ajattelisivat asiasta. 
Meidän teemme tuli pöytään ja aloimme hörppiä sitä. Mietin itsekseni, oliko se huono idea mennä Sophien luokse. Se sai Niallin näyttämään taas surulliselta. Liam vilkuili Niallia huolissaan.
Niall hörppi teetään hitaasti ja tuijotti teen lehtiä mukinsa pohjalla.
-Vähä ois siistii osata ennustaa tee lehtien perusteel! Hän hihkaisi ja nosti katseensa. 
-No älä vaa! Louis huudahti ja me kaikki aloimme tuijottamaan tee kuppien pohjia.
-Mun tulevaisuus näyttää tee lehdiltä. Harry sanoi surullisest ja me muut nauroimme, koska meidän kaikkien tulevaisuus näytti tee lehdiltä.
Päätimme lähteä huvipuistoon. Siellä saa varmasti ajatukset pois kaikesta turhasta. 
Harry tuijotti vuoristoratoja silmät suurina. Jokin sai hänen katseensa kirkastumaan suuresti ja se oli eläin karuselli.
Näin alkoi huvipuisto päivämme. Menimme kiljumaan eläinkaruselliin.
Lähdimme sieltä myöhään illalla Harry kantoi kainallosaan isoa nallea ja Niall kantoi kainallosaan pientä nallea jonka Zayn oli voittanut ja päättänyt antaa Niallille. 
Autossa kaikki olimme onnelisia ja nauroimme. Harry oli mennyt moneen otteseen eläinkarusellissä, koska ei halunnut kaikkiin niihin vuoristoratoihin, joissa me kävimme. Niall oli yrittänyt voittaa palkintoja peleissä muttei ollut onnistunut joten Zayn päätti yrittää voittaa Niallille jotakin. Louis ja Liam olivat enimmikseen mun kanssa laitteissa. Paitsi silloin, kun Harry oli mennyt yrittämään voittaa jätti nallea niin silloin me kaikki olimme kannustamassa vieressä ja voittihan se sen nallen. 
Niall vei kaikki meidät omien kotiemme eteen paitsi minut, koska asuin kolmen korttelin päässä.